Oodi Bristolille

Tajusin, etten oo oikeastaan tehnyt yhtään varsinaista postausta itse Bristolista, mikä on miun rakkauskaupunki. Siellä oli kaikkea, eikä mitään liikaa. Bristol on persoonallinen, kultturelli, elävä. Bristolissa vesi on lähellä, koska se on rakentunut joen ympärille. Sen ilmasto on keskivertoa aurinkoisempi ja ilmakin suhteellisen puhdasta kaupungin kokoon nähden: Englannin kuudenneksi suurin. Bristol on pyöräilykaupunki, jossa luonto on lähellä. Muihin auppareihin ja ihmisiin on helppo tutustua, koska ainakaan välimatkat eivät tee siitä ylivoimaista.

Katutaiteen pääkaupunki. = <3

Bristolissa on viisi eri aluetta, joista jokainen on jollain tavalla omanlaisensa: Harbourside, City Centre & Old City, Clifton, Stokes Croft & Gloucester Road ja Southville & Bedminster. Miun ehdoton suosikki on Harbourside. Koska vesi ja markkinat sen äärellä. Stokes Croft oli omalla tavallaan myös tosi kiehtova, sellainen vähän karumpi alue kaikkine graffiteineen. Voisi sanoa, että se paikka oli käytännössä vuorattu graffiteilla. Clifton taas oli niin sanottua hienoa ja rikasta aluetta. Ihan päinvastaista.

Bristolissa on jokseenkin jokaisena kesäviikonloppuna joku festivaali menossa. Miun siellä asustelun aikana tarjolla oli muun muassa ruokafestarit, Bristol Harbour -festivaalit, St. Pauls karnevaalit, Bristol Walking -festivaalit, Vegefestarit, luontofestarit ... niin ja yöelämä on huippu.

Kuten jo mainitsin, niin pyörällä kyllä pääsee.

Kaupungissa on musikaaliteatteri, yliopisto, markkinat, eläintarha, lentokenttä, kauppakeskuksia kaksin kappalein + shoppailukatu, jotain vanhaa, jotain uutta ... Ja näköalatorni, joka kertoo Helsingin olevan 1250 mailin päässä. 

Käykää katsomassa. 

London swings like a pendulum do

Kotona. Herään ekaa aamua kolmeen kuukauteen kotoa, ja on vähän epäuskoinen olo. Nyt miun pitäisi vaan jatkaa elämää siitä, mihin sen keväällä jätin. Olin eilen ihan ikionnellinen, kun 20 tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin matkakumppanini Millan kanssa Joensuuhun, ihasteltiin matkalla usvaisia peltoja, koivuja ja järviä (<3) ja fiilisteltiin kaikkia Suomen kesään kuuluvia asioita, mitä on vielä tehtävänä. Tosin viimeisintä oltiin harrastettu jo varmaan koko menneen viikon ajan ... mutta silti nyt on tunnustettava, että haikea olohan tässä väkisinkin on, kaiken kokemani jälkeen. Semmoinen haikean iloinen olo.

Postausten kirjoittelu on vähän jäänyt viime viikolta, sillä starttasin tiistaiaamuna kohti Lontoota, jossa vietin 5 päivää ja jotka yritin käyttää mahdollisimman tehokkaasti kaupungin näkemiseen. Vaikka eihän siihen viisi päivää riitä mitenkään päin. Matkustin Lontooseen Megabussilla (á 6£ suuntaan!) ja heti perillä odotti tehtävä: sinun täytyy selvitä Victoria Stationille, löytää itsellesi Oyster Card ja arvata ja ladata siihen tarvittava rahasumma sekä päästä maanalaiseen portaita pitkin yhden +20 kg laukun, 10 kg-"päästääköhän ne Suomeen"-cabin luggagen ja ylipainoisen tietokonelaukun kanssa. En vieläkään ole ihan varma, miten pääsin edes ulos bussiasemalta noiden kapsäkkieni kanssa.

Matkustin suoraan High Barnetiin, missä minua odotti asemalla Milla host-poikansa kanssa. Iltasella lähdettiin käymään Millan viimeisellä, ja minun ensimmäisellä Lontoo-kierroksellani, jonka aikana tavattiin ällötys-cowboy (hyi), koettiin Oxford Circuksen ihmispaljous ja ihasteltiin Big Beniä. Onhan se aika upea kieltämättä. Seuraava päivä vietettiin ihan vain High Barnetia kierrellen, puistokuntosalilla "urheillen" ja Harry Potterin joka maun rakeita maistellen.

Vinossa

Seuraavat kolme päivää ennen lentoa vietettiinkin Monkeys in the trees -hostellissa Shepherd's Bush -nimisellä alueella Bristol-ystäväni kanssa. Sellaista etnistä aluetta. Oltiin tosissaan ihan kuin apinat puissa tuolla, hahaa. Mutta kaikin puolin mukava perushostelli, ja aamiainen kuului hintaan. Sijainti oli vain vähän hämy, sillä hostelli oli tavallaan baarin takaosassa ja sen siellä olemasta olosta ei kertonut kuin pieni teksti ovessa. (Ja sivuovessa, mutta sen huomaa vasta kun tajuaa mennä sisäpihalle.) Matkalla mennessäni kamuani vastaan käväisin Camden Townissa ja sen markkinoilla - suosittelen lämpimästi!- Tän jälkeen suunnattiin tuonne hostellille viemään omaisuutta. Viimeisiin päiviin Lontoossa mahtui lisäksi muutamien turistinähtävyyksien kiertämistä (parlamenttitalo, National History Museum, Buckinghamin palatsi) ja Hyde parkissa chillailua, purkkinuudeleita, kivoja uusia tuttavuuksia ja random-bussimatkailua. Hostellin baarimikko kysyi viimeisenä aamuna: "Mistä te oikein juttelette, kun nauratte koko ajan?"

Camden Town.

Tuo sänky numero 12 tuolla katon rajassa on minun. Kuvalaatu 5/5.

Sinna ja Wi-Fi

Viiden päivän Lontoo-pintaraapaisuanalyysi: kaunis kaupunki, hienoja rakennuksia, jättimäisiä puistoja, liikaa ihmisiä, vähän hymyä (ainakin keskusta-alueella, ei minuakaan paljoa naurattanut), paljon tekemistä ja näkemistä, pitkiä välimatkoja, mutta kätevä julkinen liikenne. Sanoisin silti, että Bristol on miun paikka. Koska tuo ihmismäärä. Ihan oikeesti. Ja välimatkat. Oxford Street bussilla: puoli tuntia. Kyllä meni.

Heitin eilen talviturkin. Tai kesäturkin, miten sen nyt ottaa. Ja näin rakkaita immeisiäni ekaa kertaa aikoihin muuallakin kuin Skypessä. Ja olin niiiin onnellinen.