There's a lot of craic out there!

Heissan!

Täällä eleltiin jo viimeinen akateeminen kouluviikko, eli nyt seuraa viikon lukuloma sekä tenttiviikot. Meillä ei ole kuin pari varsinaista isompaa koetta tulossa, joilla molemmilla on viikon väli, joten paineita ei tarvinne ottaa. Viime viikolla oli vaihtareille järjestetty viimeinen ilta, jossa oli tarjolla irlantilaista musiikkia ja tanssia sekä syötävää sen jälkeen. Istuskelimme koko porukalla auringossa sen illan. Niin ja saatiin matkamuistoksi kivet I <3 UL- tekstillä sekä mahdollisuus voittaa lentoliput takaisin Irlantiin. Mie todellakin rakastan Irlantia ja tätä vaihtariperhekuplaa täällä. Mutta kaikkea aikansa, eikös?

Koulunkäynnissäkin oli jo rentoilun makua - kävimme ruokamikrobilsan ryhmän kanssa olutpanimovisiitillä ja kestävän kehityksen luokan kanssa vietimme päivän ekokylässä. Perjantaina olivat massiiiiiviset partyt Stablesissa (ja sitä ennakoineet pre-partyt). Jonot olivat pitkälle ulos asti, mutta meiningit olivat sen arvoisia. Järjestyksenvalvojat kävivät hakemassa pois pöydiltä tanssimasta, kröhöm köhh.

Eilen oli viimeinen OPC:n taivallusretki Burreniin, jota kävimme International Societyn reissulla jo pintaraapaisemassa. Mutta koska OPC, tällä kertaa lähdimme vaeltamaan noille silmänkantamattomiin jatkuville liuskekivikukkuloille kuuden tunnin ajaksi. Perinteisesti kohteena on ollut jonkinnäköinen vuori tai vähintäänkin päiväunitilaan uuvuttava maasto, mutta Burren sattuikin olemaan leppoisa poikkeus sääntöön, vaikka matkaa kertyikin! Maisemia pystyi rauhassa seurailemaan laittamatta kaikkea huomiokykyään siihen, mihin jalan voi seuraavaksi laittaa. Illalla jaksoi vielä villitä menemäänkin kämppisten kanssa, jeee! Eilinen oli viimeinen reissu noiden kivojen tyyppien kanssa. Siellä selvisi muun muassa, että ruotsalaiskamuni mukaan jokaisesta sanasta saa suomalaisen, kun siihen lisää loppuun '-lainen'. Koira on siis hundlainen. Suomen lyhyt oppimäärä.

Tänään jäljellä kolmisen viikkoa. Onneksi vielä ehtii viettää monia erasmus-perheillallisia, pieniä kivoja hetkiä ja aurinkoisia iltapäiviä takapihalla viltillä kölliessä. Ja käydä Belfastissa seikkailemassa!

Ps. irlantilaisten käyttämä ilmaisu 'craic' tarkoittaa jokseenkin samaa kuin hauskuus. Ja se on aina sosiaalista hauskuutta. 

This is Luimneach

Tajusin tässä tänään, että en ole juurikaan kirjoittanut mitään kaupungista, jossa aikaani eniten vietän, eli Limerickistä. Siihen on oikeastaan syynsä, sillä vaikka Limerick onkin Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki, se ei kuitenkaan, kuten koon perusteella voisi olettaa, ole kauneudella pilattu. Se on myös ollut aikoinaan tunnettu 'Stab City'nä ja tuosta maineesta onkin ollut myöhemmin hankala päästä eroon.

Suhteellisen karun näköisestä kaupungista on siis kyse. Yliopiston kampusalue on kuitenkin ihan omaa luokkaansa urheiluareenoineen ja siltoineen. Ja onhan tässä lähellä söpöisä pikkukylä Adare. TripAdvisor sanoo myöskin jepulis näille. Löysin lisäksi eräillä kävelyretkillä keskustasta näin kivannäköisiä maisemia, joten eipä dissata Limerickiä liikoja! 

UL Sport Arenalta on aivan kampusalueen vieressä ja sieltä löytyy sisä- ja ulkojuoksurataa, kuntosali, nyrkkeilysäkkejä, ryhmäliikuntamahdollisuuksia ja 50 metrin uima-allas, jota hyödynnetään mm. kajakointi- ja surffitreeneissä. Arena on avoinna kaikille, mutta yliopiston opiskelijana tai työntekijänä saa alennuksia kaikista kertalipuista sekä kausikorteista. Itse otin tuonne lukukauden kortin salilla ja uimassa käyntiä varten. Ei tuota tietenkään välttämättä olisi tarvinnut, kun on kovin paljon muitakin aktiviteetteja pitkin viikkoa. Mutta ainakin nyt on pakko käydä, kerta ostin!

Itse yliopiston alueella tapahtuu viikottain jotakin. Joka tiistai sisäpihalla on Farmer's Market, josta voi käydä ostamassa paikallisten tuottajien herkkuja. On hyväntekeväisyystapahtumia ja -kampanjoita ja aivan liikaa kakkumyyjäisiä (noms) milloin minkäkin asian puolesta. 

Puppies & Chocolate mielenterveyden puolesta.

Oon ollut oikein tyytyväinen vaihtomaavalintaani. Irlanti kun on pienehkö maana, myös välimatkat eri paikkoihin ovat lyhyitä. Viikonlopun aikana ehtii jo matkustaa vaikka ja minne. Loppukuun Belfastin reissun jälkeen voin sanoa kolunneeni maan varsin kohtuullisesti. Yliopiston International Society on ollut koluamisessa oikein isona apuna, koska retkiä järjestetään useita ja ne ovat opiskelijabudjettiin sopivia. 

Kirjoittelin jossakin postauksessa, kuinka koulutehtävien hoitaminen oli vielä haastavaa ja aikavievää englanniksi. Alussa käytin ajattele suomeksi - kirjoita englanniksi -taktiikkaa, esseiden punaisen langan säilymiseksi. Kuukauden jälkeen oli hienoa huomata, että sen pystyi jättämään kokonaan pois ja siltikin voi todeta, että teksti on jokseenkin asianmukaista. Vähän saa taputella itseään olkapäälle. 

Viimeinen varsinainen viikko, jolla luentoja järjestetään, on seuraava. Sen jälkeen seuraa viikon lukuloma sekä kahden viikon tenttijakso. Miulla on onneksi edessä vain kaksi isompaa tenttiä, aiheista ruuan mikrobiologia ja saasteiden biologia. Nämä siis kyllä riittävät varsin hyvin! Loppujen lopuksi täältä lähtee matkaan 21 opintopistettä suunnitellun 30 sijaan alun lukujärjestyssählinkien takia, mikä on ollut hyvä, koska tekemistä on näissäkin riittänyt. Tein omaan amk:hon samaan aikaan yhtä kurssia, joten sieltäkin tulee vielä viisi noppaa.

Erityisen iloinen olen ollut yliopiston clubien ja yhteisöjen tarjoamista harrastusmahdollisuuksista. Minä ja kämppis hurahdimme krav magaan. Lisäksi täällä ollaan käyty Tea Appreciation Society:n matkassa etsimässä parhaita teemestoja, Surf Club:in mukana meressä surffaamassa ja Kayak Club:in kanssa altaassa lillumassa, Se tosin jäi yhteen kertaan, koska kuolemanpelkoni pienessä kajakissa otti niskaotteen. Anyways, monenlaista on saanut kokeilla! 

Kevät alkaa tulla tännekin. Kahvikupillinen takapihalla kuulostaa suunnitelmalta. 

The Mourne Mountains

Mennyt viikonloppu oli täällä oikein vaelluksentäyteinen. Lähdimme jo perjantai-iltana matkaan OPC:n (aka Outdoor pursuit -clubin) bussilla kohti Pohjois-Irlantia ja Mourne Mountains:ia. Bussissahan on tunnetusti tunnelmaa, eli reilun viiden tunnin köröttely hurahti suhteellisen nopeasti. Puolenyön aikaan perille päästyämme odotti tien päässä mökki. Joka oli mitä ilmeisimmin ollut aikoinaan jonkinnäköinen eläinsuoja. Sitä katseiden vaihdon määrää, kun tajusimme, missä tulemme viikonloppumme nukkumaan! Edelliset reissut kun on vietetty kuuleman mukaan hostelleissa. Tilanteen jokseenkin kruunasi huoneemme ovessa olleet, punaisella maalilla tehdyt raapimisjäljet sekä keittiön seinään piirrelty tukkimiehen kirjanpito, jonka alapuolella luki: H E L P.

Näyttää leppoisammalta päivänvalossa.

Ensimmäinen ilta (ja yö) kului kevyesti chillaillessa ja tähtiä tuijotellessa + tietenkin puolivalveisena sängyssä hytistessä. En ollut varma nukuinko ollenkaan koko yönä. Ainakin kuuntelin hyvän tovin yhdeksän huonekaverini liikuskelua ja rohinaa, haha. Joka tapauksessa olin onnellinen, kun aamu koitti.

Aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme ja lähdimme bussilla vaelluksemme aloituspaikkaan, vuoren juurelle. Täällä kuulee toisinaan ihmisten kertovan, kuinka Pohjois-Irlanti on sitä oikeaa Irlantia, vaikka kyseinen saaren osa briteille kuuluukin. Pystyn täysin samaistumaan! En ole ehtinyt konkaroitumaan vaelluksen suhteen, mutta Mourne Mountains on ehdottomasti kärkipäässä paikoista, joissa olen tepastellut! Kaikki oli niin kovin puhdasta ja maalaismaista. Olimme onnekkaita säänkin suhteen. Tämä nyt saattaa kuulostaa hyvinkin epäuskottavalta, mutta kyllä - paloin auringossa! Paloin. Auringossa. Irlannissa. Albinoihoni ilmeisesti yllättyi kahdeksan tunnin vaelluksesta auringonpaisteessa, mutta voi hyvänen herttinen. (Noh, en nyt mitenkään ihan ravunpunaisena lähtenyt pois, mutta posket ja nenä hehkuivat sunnuntaina. Onneksi on aloe vera...)

Ensimmäinen, 750 metrin nousu, oli rankin, mutta näköala palkitseva. Ylämäessä sitä aina toisinaan punnitsee omaa mielenterveyttään, mutta huipulle päästyään vakuuttuukin taas omasta hyvinvoinnistaan. Kaikenkaikkiaan taivalsimme vajaan kahdeksan tuntia Pohjois-Irlannin korkeimmissa maisemissa. Illalla suihkun ja ruuan jälkeen nautimme vielä vaellusporukkamme yhteishengestä illanvieton merkeissä. Takkaa lämmitelttiin tuona iltana ahkerasti, ja sain lisätakinkin lainaan uudelta irlantilaiskamulta, joten yöllä nukutti hyvin hyvin hyvin.

Sunnuntaina kävimme vielä kävelyllä ja pikniköimässä Tollymore Forest Parkissa, jossa on kuvattu kohtauksia Game of Thronesiin. Tästä tosin en sarjaa seuraamattomana tiennyt mitään, ennen kuin lauma Game of Thrones -kierroksella olleita faneja käveli viitoissaan ja turkiskauluksissaan ohitse. Oikein kaunis, vanha metsä. Kaunis, keväinen Pohjois-Irlanti.