Eilen tapahtui muutakin kuin peruseloa - käytiin katsomassa vinttikoirien juoksukisoja Limerick Greyhound Stadiumilla. Jotta tässä olisi vähän enemmän jännitystä, pitihän se toki minunkin lyödä vetoa parin koiran puolesta. Koska nämä koiruudet eivät tunnetusti ole perinteisen näköisiä, pehmoisia lemmikkikoiria, vaan urheilullisia dogeja, en näin ollen voinut valita lempikoiraani karvan värin tai pörröisyyden mukaan. Siispä käytin koiran nimeä yhtenä valintakriteereistäni voittotodennäköisyyksien pikaselauksen lisäksi. Ensimmäisessä kisassa löin kokonaisen euron vetoa Killea Elmin puolesta. Ja sehän poika tuli toiseksi, joten voittoa tuli mahtavat 4,30 €! Woohoo! Tosin hävisin sitten toisella yrityksellä, koska Lanody Coolia ei kiinnostanut juokseminen tällä kertaa.
Vinttikoirakilpailut ovat suhteellisen suosittu tapa viettää perjantai- ja lauantai-iltoja täälläpäin. Enkä kyllä voi kiistää! Valtaosa paikallaolijoista meidän poppoota lukuunottamatta, oli tosin reilustikin keski-iän ylittäneitä, mutta kyllä siellä nuorempaakin väkeä liikuskeli hyvissä määrin, osalla puvuntakitkin niskassa. Yksi kierros (kuusi koiraa per kisa) oli ohi nopeasti ja seuraava alkoi suunnilleen vartin päästä edellisestä. Kierros starttasi, kun eräänlainen mekaaninen jänis lähti kiertämään ympyrää puolesta välin rataa. Kun se ehti koirien lähdön kohdalle, lähtökopin (vai mikä tuo on) ovet aukenivat ja koirat ampaisivat saman tien perään. Mutta tässä teille tämmöinen perunalaatuinen video kommenttiraidoilla, olkaapa hyvät!
Mitä tästä opimme: koirat, joiden nimessä esiintyy missään kohden sana Snuggie (jonkinnäköistä käpertymistä ilmaiseva sana), eivät vaan voita. Ei sitten millään. Ystävämme Eetu tuntenee tämän lompakossaan.
Ps. Sain kirjeen mummilta, lämpimimmät kiitokset!