On the road

Oon nyt taas täynnä energiaa. Takana varmaan eka yö pariin viikkoon kun nukuin täysin katkottomasti heräämättä yskään!!! Huomenna toivottavasti pääsee jo boxfit-tunneille ilman, että pelkää et sydän pysähtyy.

EDIT 29.5.2014
Meno on aika levotonta tällä hetkellä. Kääääääääääääääääk. Energiapäivä oli toissapäivänä ja eilen. Lopputulos: karjalanpiirakat ja pullia! Ja boxfittiä. Mut tänä aamuna on pojat ollut kyllä ihan yliväsyneitä ja varmaan koko poppoo, tässä juuri takana viime yön kestäneet kotibileet naapurissa. 

Mutta, otsikkoon viitaten: maanantai oli yleinen vapaapäivä, Bank Holiday (pankkiloma?! wot), joten lähdettiin koko poppoon + poikien mummin kanssa pariksi päiväksi autoreissuilemaan rannikkokaupunkeihin Kaakkois-Englantiin. Oli huisin mukava reissu, kivoja pikku kalastuskyliä ja aurinkoakin näkyi onneksi, vaikka aluksi vähän epäiltiinkin. Täällä sataa nytkin, heh. Kuvat on puhelimella otettuja.

Temppuilija. Ja kauhia tuuli!

Oddicombe Beach ja arska! Ihan Torquayn vierellä.

Lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan jo suht aikaisin kohti Torquayta, joka on tällainen ns. Englannin Riviera satamineen. Ja Agatha Christien syntymäpaikka! Paikalla on oma pikku mikroilmastonsa ja sellainen tietty turistitunnelma. Ei paikkana kovin erikoinen, mutta maatalo, jossa oltiin yötä oli aivan ihana ja tunnelmallinen. Käytiin myös läheisellä uimarannalla, jonne piti mennä sellaisella alaspäin menevällä junavaunutsydeemillä. Oli aika operaatio päästä jollekin rannalle, koska tuolla ne tiet oli kapeita. Oikeesti. Tosi. Kapeita. Kiitos kaikille autoilun ja kaiken muunkin jumalille, etten meikäläinen ollut auton ratissa. :D

Pojat lähti isänsä kanssa ajamaan takaisin jo sunnuntai-iltana, joten saatiinkin ajella sitten naisporukalla ihan kolmistaan! Käytiin muutamissa kalastuskaupungeissa kiertelemässä ja kahvittelemassa. 

Majatalosta ei ollut puhelimessa kuvaa. Joten mennään tällä Oscarin kuvalla!

Brixham. 

Berry Head. Rannikkoa ja suora pudotus alas! Huis.

Mutta nyt alkaa meno mennä sen verran villiksi, että aika taas rientää. Huomenna aamulla junaan -suuntana Cardiff ja Doctor Who -experience joensuulaisaupparivahvistukseni kanssa! Jeeee! (+ yö hostellissa yksin, jännää!)

Kuulumispostaus

Heivaan!

Täällä paistaa taas arska eilisen pilvipäivän jälkeen. Heitin pojat kouluun tuossa tunti sitten ja vietän tässä taas päivän rauhallisinta kahvihetkeä, heh.

Maanantaiselta pyöräretkeltä.

Kuumailmapallo, jee!

Tähän muutamaan päivään on taas ehtinyt mahtua kaikenlaista. Oon selvinnyt Bristolin yöelämästä (heippa ääni), tavannut Bristolin suomiedustuksen ja muutaman muunkin aupparin (<3), käynyt piknikillä ja shoppailemassa Bristolissa sekä käynyt boxfittailemassa (<3). Oon ikionnellinen, et oon päässyt näin äkkiä arkeen kiinni, saanut kavereita ja päässyt harrastamaan ja niin edelleen. Tiiän, että se on usein tosi aikaa vievää ja haastavaa uudessa paikassa, mut miul on ollut etuna todella hyvät tukijoukot täällä, mikä on varmasti helpottanut vauhtiin pääsemistä. Sitä kiitollisuuden määrää, varsinkin kun tää miun olema lyhyempi aikakin täällä aiheuttaa vähän rajoitteita.

Kaks pulua.

Pryzm:in katolta. Paikallinen tanssiklubi, paljon ihmisiä ja monta kerrosta. Such wow!

Influenssakin tekee pikkuhiljaa lähtöä. Maanantai-tiistai -välinen yö oli suht mielenkiintoinen ja olinkin aika tööt aamulla. Elin mm. maanantaita koko päivän (ja selitin tietysti onnessani maanantaista kaikille) ja piilotin alitajuisesti maidon kuivakaappiin. Mutta joo, voiton puolella ollaan.

Mutta seuraavaksi vuorossa kanan marinointia. Täältä ei saa ollenkaan marinoitua kanaa ?!?! Epäkohta :D

Week 1

Eka viikko ohi, 11 enää jäljellä! Kääk. Aika minne menet?

Ekan viikon aikana olen:

1. Tutustunut host-perheeseen ja alkanut tuntea olon kotoisaksi. 
2. Leikkinyt tunteja hostpoikien kanssa, viettänyt piknikkejä ja käynyt puistoissa. 
3. Tavannut muita auppareita useista eri maista. 
4. Oppinut olemaan myös yksin !!!!! Viimein. Ei tarvinnutkaan kuin lähteä Bristoliin asumaan :D
5. Maistanut pullatoastia (paahtis+hunaja+kaneli) ja tehnyt fish and chipsejä. Hunaja paahtiksen päällä on sittenkin aikas syötävä juttu!
6. Juonut varmaan litrakaupalla teetä. Brittiläisittäin maito tulee ennen vettä ja teetä. Ja eroa itseasiassa on!
7. Yskinyt keuhkot pihalle ja kokeillut kaiken maailman poppakonstit tähän loputtomaan flunssaan. Myös kasvohöyrystintä.
8. Hyörinyt ympäriinsä iltalenkeillä ja perheen ex-au pairin kanssa kaupungilla. Ja kasvattanut jalkalihaksia myös koulumatkojen ohessa.
9. Skypetellyt oikein olan takaa
10. Istunut kahvilla aamuauringossa. KESÄ! Teretulemasta.

Aamutsufee.

Nallekarhut parkissa.

O:n ottama kuva minusta, heh.

Näihin tunnelmiin! Taidan lähteä muussaamaan lisää valkosipulia leivän päälle.

Arkea

Miun "työpäivät" alkaa heräämisellä (jestas!) noin puoli kahdeksan aikaan viimeistään. Yleensä herään kyllä jo aikaisemmin keittelemään kahvia ja hengaamaan tähän keittiö-olkkari välille. Kasin aikaan alan pukea poikia ja puoli yhdeksältä pakkaan poijjaat pyöräperäkärryyn. 9:40 ollaan L:n koululla, josta jatketaan O:n kanssa eskaria kohti, missä taas ollaan yhdeksän maissa. Miul menee noin 45 minuuttia pyörillä em. koulumatkat, aika hyvä aamuaerobinen, voisi sanoa, heh. Ihan lämmin tulee.

Kun pojat on koulussa, mie keittelen täällä teetä/kahvii, käyn suihkussa, teen joskus ruokaa/syön/siivoilen, kirjottelen blogia, datailen, hengailen meidän huipun naapurin kanssa tai luen. Vaille 12 lähden hakemaan O:n kotiin ja laitan vähän ruokaa naaman eteen. Sit touhuillaan O:n kanssa kolmeen asti ja lähdetään hakemaan toinenkin muksu kotiin. Matkalla saatetaan jäädä leikkipuistoon muksujen kavereiden äitien kanssa tai sitten keksitään jotain muuta toimintaa. Sitten taas syödään ja hengaillaan ja keksitään tekemistä kunnes hostperheen äiti tai iskä tulee kotiin, yleensä puoli seiskan maissa. Lopputyöpäiväillan aikana saatan käydä lenkillä tai nyrkkeilemässä, kuunnella musiikkia ja skypetellä. Tai sit vaan jumittaa tehokkaasti paikassa x. Kuulostaa jännittävältä, eikös! :D

Niinä päivinä kun oon töissä (yleensä ti, ke ja to), en ehdi lähteä esim. kiertelemään Bristoliin, koska touhua riittää tosissaan ihan iltaan asti, vaan jään tähän lähemmäs pyörimään. Viikonloppuisin  ja vapaapäivinä lähden sitten keskustaan yksin tai muiden au pairien kanssa hengailemaan ja iltaa istumaan tai reissuilemaan jonnekin suuntaan.

Mutta tässä miun normaali työpäivä vielä tiivistettynä:

7.30 Ylös ja kahville
8.00 Pukemista ja hampaiden pesua jne.
8.30 Pojat kouluille

9.15-11.45 Omaa aikaa
11.45 O kotiin ja ruokaa, leikkiä ym. hengailua
15.00 L kotiin ja leikkipuisto/kotiin/syömään

(Tähän väliin koitin laittaa meidän Play Doh- leivoksista kuvan, mutta Blogger ei nyt suostunut yhteistyöhön kanssani)

18.30 Jompikumpi vanhemmista kotiin ja miun vapaa-aika alkaa.

Hyvin menee, vaikka tänään olikin lievästi sanottuna aika villi päivä. Huhhuh!

Kuningasideoita

Moi!

Ekaa työpäivää tässä viettelen ja arska paistaa. Aamulla vein pojat "pyöräperäkärrytsydeemillä" kouluihin ja hain pienemmän jo pois eskarista. LÄÄÄÄÄÄH, ainakin kunto kasvaa tässä kulkiessa :D. Kolmen maissa vielä toiseen suuntaan hakemaan isompi kotiin.

Täällä Bristolin lähistöllä, missä myö asustellaan, on joka puolella ja joka suuntaan semmosia pyörä- ja jalkakäytäviä. Kävin eilen iltalenkillä seikkailemassa just noita pitkin ja löysin maiseman suoraan Emmerdalesta! Aurinko oli just laskemassa ja pyörin vaan siellä pellolla (Rodway Hill siis oli paikan nimi!) ihan onnessaan ja kuuntelin George Barnettia. Matkalla löytyi myös ikivanha kirkko ja hautausmaa. Niin ja paikallinen Citymarket ja skeittiparkkikin löytyi eilisellä pyöräretkellä, juhuu!

Piti ottaa kuva kyltistä, et muistan nimen, heh.

Meizi fiilistelee Rodway Hillillä.

Pelto, joka on ihan tuossa meidän lähialueella! 

Kesän suunnitelmissa tällä hetkellä: (nää listat on miulle kova sana heee)

• Cardiff ja Doctor Who- experience toukokuun lopulla
• Bathiin pyöräretki kesäkuussa
• Manchester parin muun aupparin kanssa
• Lontoo heinäkuun lopulla
• Viikonloppuna iltaa istumaan parin suomitytön ja saksalaisen au pairin kanssa. Odotan kovasti :)

Haleja Suomeen <3 xoxo

Day 3

Heräsin tässä pieneen aamuköhään (=tukehtumiseen), niin nyt onkin aikaa kirjoittaa postaus ekoista päivistä.

Tuntuu hassulta, että on jo kolmas päivä alkamassa. On ehtinyt tapahtua niin paljon pelkkään kahteen päivään, et välillä tuntuu, että TEEÄMII, too much information! Aivot ei ehdi jotenkin prosessoida kaikkea uutta tietoa, ihmisiä ja paikkoja, joten luulen et ekan viikon ajan uni tulee suht helposti iltaisin.

Kolmas kuva Englannissa! Jeee! Bussin ikkunasta.

Matka sujui ihan ongelmitta; reissusin perjantaina ensin Joensuusta Hyvinkäälle ihanan serkkuni ja hänen miehensä hoiviin. S vei miut myös lentokentälle aamulla viideksi, josta kone Lontoon Gatwickille starttasi puoli kahdeksan maissa. Perillä Lontoossa olin 8.45 paikallista aikaa (lento kesti siis kolmisen tuntia, myöhästyi vähän kun joutui kiertelemään hetken taivaalla, kun Gatwickillä oli jonkinnäköinen ruuhka menossa), josta matka jatkui Bristoliin bussilla kolmen tunnin ajan 9.55-13.15. HUH. 10 tuntia silkkaa raakaa matkustamista. Mutta oli mahtia viimein tavata koko poppoo, kenen kanssa tulen asumaan heinäkuun loppuun asti. Aivan iiihania ihmisiä, vähän etukäteen jännittämäni ensitapaaminen oli todella rento ja juteltiin koko päivä paljon. Toki vie varmaan jonkin aikaa, että alkaa olemaan "ihan kuin kotonaan", mutta miun host-perhe on niin helposti lähestyttävä, ettei vie kauan aikaa kun jääkaappi on tyhjäksi syöty, omalla, meikäläiselle ominaisella tavalla. :D

Kotikatua.

Oon huomannu, että täällä alkaa luottamaan itseensä ihan eri tavalla, koska kuka täällä luottaa jos et sinä itse. Tähän mennessä olen huomannut selviäväni mm. seuraavista:

1. yksin lentäminen ja matkustaminen yleensäkin
2. terminaalista toiseen selviytyminen jonkinnäköisen metron näköisen putkelon välityksellä (:D) ja kysymällä
3. rallienglannin välttäminen
4. uusien lasten kanssa leikkiminen ja muutenkin ystävien tekeminen

Käytiin eilen syömässä host-perheen kanssa, ja kaupungilla pyörimässä ja tapaamassa muita au paireja perheen ex-au pairin kanssa, joka jättää meidät huomenna. Kuningasidea huomiselle on ottaa kartta ja lähteä pyörimään yksin Bristolin keskustaan ja huudeille, ja löytää itsensä poiskin sieltä. Laitan vielä pari kuvaa keskustasta tähän loppuun!

Täällä on graffiteja, paljon!

Näihin kuviin ja (aamu)tunnelmiin! 

AARGH

Jännittää, tärisyttää, itkettää, naurattaa. Ja väsyttää ihan kympillä. Heräsin kuuden maissa tullakseni asunnolle pakkailemaan.

Kohta se tapahtuu! En voi uskoa, että tääkin päivä tuli näin äkkiä. Tuntuu, että ihan vasta äsken kattelin puhelimen kalenterisovelluksesta jäljellä olevien päivien määrää- joka oli silloin 50! En ihan totta pysty varmaan syömään ennen kun kerään itteeni vähän tästä jännityksestä. Mut on niin paljon kaikkea tehtävää lyhyeen aikaan (kiittikuumeellearvostan), mm.

1. Pakkaus, tän kyllä muistaa. Ja pitää vielä kasata miun ja kämppiksen tavarat kasaan ja piiloon alivuokralaisilta. (Jotka tosin on luotettavimmat mitä löytyy. Pitää vaan tehä vanha kunnon taikatemppu - mitä ei nää, sitä ei oo)
2. Valuutanvaihto
3. Huominen fysiikan tentti + enkunkielinen esitelmä aiheesta minamata disease. Helppoa tekstiä kuin mikä. (HEHHE)
4. Tuliuliaisii perheelle. Eivät kuulema odota mitään, mutta pyysin edellistä au pairia teollisuusvakoilemaan löytyykö sieltä tiettyä kirjaa. Vien kuitenkin jotain pientä.
5. Loppujen ystävien ja sukulaisten treffailu, tärkein. 

Ylihuomenna siis startataan tien päälle kohti Helsinkiä serkun luokse ja sieltä lauantaiaamuna Helsinki-Vantaalle. Perillä vastassa on perheen lisäksi myös edellinen auppari parin päivän ajan, mistä oon ihan huikeen iloinen! Varsinkin nyt kun oon ollut tässä taudissa, niin heti täyden vastuun ottaminen voisi ottaa voimille vielä toistaiseksi. Mut luulen, että tää influenssa jättää miut varmaan ihan näinä päivinä (toivottavasti) rauhaan ja äänikin kulkenee paremmin. Ja ajatukset, nyt ne ei mahdu kulkemaan kaiken muun soossin seassa.

Mutta vaikka jännittyneitä täällä ollaankin, niin vähintäänkin myös yhtä iloisia mahdollisuudesta lähteä kokemaan jotain tällaista! Varmasti kasvattava ja avartava reissu tulossa.

Host-perheen löytämisen jalo taito

Itse kohtasimme host-perheeni kanssa Aupair-world -sivuston kautta. Järjestöä en omalla kohdallani edes harkinnut, koska
a) tarina kertoo, että Euroopan alueella tämä on melko turhaa
b) hinnoittelu on kallista (t. köyhä opiskelija)
c) au pair-sivustolle profiilin tekemällä valinnan mahdollisuus on suurempi molemmin puolin, ilman turhia välikäsiä.

Au pair -worldissa (kuten muissakin do-it-yourself -paikoissa) kannattaa panostaa siistiin profiilikuvaan ja huolella tehtyihin esittelyteksteihin. Muistaakseni profiiliin piti kirjoittaa kolme kirjettä: jonkinlainen esittelykirje itsestä, kirje perheelle ja kolmatta en kyllä saa päähän millään. (Vai oliko niitä 2...........?) Lisäksi kysyttiin myös kaikkien perustietojen lisäksi ajokortista, tupakoiko ja pystyykö toimimaan vaikkapa kehityshäiriöisten lasten kanssa. Enkä voi liikaa varmaan korostaa sinnikkyyttä, joutuu välillä repimään hiuksia ja kiristelemään hampaita ihan tosissaan.

Usein jo profiilin teksteistä voi nähdä, kohtaako kemiat perheen kanssa ja päinvastoin. Täytyy kyllä myöntää, että miulla kävi melkoinen tuuri vähän kaiken suhteen: hostäidillä ja minulla on sekä sama harrastus, että koulutus. Minulla tosin kyseessä on tuleva sellainen. Lisäksi perillä odottaa suht nuori perhe, jonka en oleta ottavan kaikkea turhan vakavasti. Skypessä juttelu oli rentoa ja siinä vierähti muistaakseni 45 minuuttia rupatellessa. Kirsikkana kakussa on mainittava tilaisuus päästä kokemaan haaveilemani aupparointi "vain" kesän ajaksi, sillä haluan jatkaa koulua syksymmällä, ja hostperhekin lähtee lomailemaan loppukesästä omille teilleen. Kun eräs päivä tutkailin omaksi ilokseni vielä brittiperheiden profiileja, suurin osa odotti vähintään vuoden aupparointia. Lyhyemmäksi ajaksi (lue: kesäksi) au pairia tarvitsevat olivat lähinnä suurperheitä, mikä vaatiikin sitten jo aikamoista järjestelykykyä ja toimeentulemista lasten kanssa.

Sen Oikean löytämiseen tarvitaan em. asioiden lisäksi ainakin tuuria, omaa aktiivisuutta sekä ehkä jonkin verran myös verbaalista kyvykkyyttä. Kyllähän elävä teksti on luonnollisesti miellyttävämpää ja mielenkiintoisempaa lukea kuin tönkkö, ja superasiallisella brittienkkukirjakielellä (ei itsekään tiedä mitä sanat tarkoittaa ilman sanakirja.org:ia) kirjoitettu ja kaikenkukkuraksi vielä joko liian pitkä/lyhyt teksti. On tärkeää kertoa miksi haluaa lähteä, mitä osaa, harrastaa ja kuinka käyttäytyy lasten kanssa. Minulta kysyttiin myös olenko ollut aiemmin ulkomailla, luulenko kokevani ylitsepääsemätöntä koti-ikävää ja paljonko olen ollut lasten kanssa.

Viimeisenä voisin mainita, että jos host-perheelle laittaa viestiä/he laittavat sinulle, ei ehdottomasti kannata laittaa vain sitä automaattista tekstinpätkää, minkä sivusto antaa, joka menee tyyliin: "Hei kiinnostuin profiilistanne ottakaa yhteyttä jos kiinnostaa." Mieluummin tuhlaa sen vaikka tunninkin tekemällä kunnon vastauksen ja copypastettaa sitä jokaiselle, kuin päästää itsensä liian helpolla. Ja kyllähän au pairin kiinnostus paistaa paremmin hyvin tehdystä kuin automaattitekstistä, joka tulee siihen alkuun joka tapauksessa.

Tässä näitä, tsemppiä etsintään! Mie lähen nyt keittämään lisää kahvia.


Ps. Pahoittelut kuvaköyhyydestä, oon ollut ihan konkreettisessa matkakuumeessa (38celciustaaaa) ja tullut potemaan sitä kotikotiin (=muaalle). Moi kausi-influenssalle.