Erasmukselle

Tänään on aurinkoinen päivä. Eilenkin oli. Pelasimme lentopalloa suurella joukolla takapihalla ja pikniköimme. Kirjoitin myös ystävän Irlanti-ystäväkirjaan ja hyvästelin ihanan pariskunnan. Tänään hyvästelen valtaosan ystävistä ja huomenaamuna ne kaikista tärkeimmät, huonekaverit, joiden kanssa jaoimme kaiken tämän neljän kuukauden ajan. Kaikki hölmöilyt, herkut, juhlat, retket, aamukahvit ja epätoivonhetket. En varmaankaan pysty pidättelemään itkua, vaikka koettaisinkin lähteä viimeisen kerran ulos 20 Avignonilta ja Limerickistä, hymy huulilla ja onnellisena uudesta, erilaisesta kokemuksesta. Onnellisena, kyllä, hymy huulilla, myöhemmin.

Viimeinen viikko on vierähtänyt hurjan nopeasti. Koko ajan on jännittänyt alitajuisesti, jännittänyt kotiinpaluuta ja jännittänyt tätä päivää mikä on nyt tässä. Jännittänyt, saanko taas kaiken survottua takaisin matkalaukkuun (näyttää siltä ettei hyvältä näytä) ja sitä arkea, mikä tulee jälleen vastaan. Pitkin viikkoa Erasmus-joukko on vaeltanut paikasta toiseen nauttimaan toistensa seurasta vielä kun voivat, sillä vaikka tapaamme monet taas tulevaisuudessa, kokemus ei ole sama enää uudelleen - maisemat, ihmiset ja tämä yhteisöllisyys, mitä olemme saaneet kokea.

Huomenna, kello seitsemän aamulla, jätän taakseni neljän kuukauden ajan kotini, rakkaat ystäväni, keltaisen mukini, perässä jahtaavat sadekuurot, psykedeeliset kukkatapettini, lieden, jonka ainoa säätövaihtoehto on täysillä, ikivihreän Irlannin ja taas palan itseäni.

Kuva: https://winterlyrics.wordpress.com/2011/08/16/you-get-a-strange-feeling-when-youre-about-to-leave-a-place-like-youll-not-only-miss-the-people-you-love-but-youll-miss-the-person-you-are-at-this-time-and-way-ever-again/

Belfast state of mind

Vappu on ohi ja vikat vuokrat maksettu sekä Suomeen, että tänne Irlantiin. Tänään jäljellä 11 päivää ennen kotiinpaluupäivää. Vappua ei täällä sen kummemmin vietelty muutoin kuin suomalaisten toimesta. Miekin tein munkkeja ekaa kertaa ihan omin pikku kätösin pienen rasvapalon pelossa! Jäivät vähän keskeltä pehmoisiksi, mutta kyllähän nuo parempiin suihin upposivat. 

Otsikkoon palaten, kävimme viime viikolla vielä yhteisellä reissulla kämppisten (<3) kanssa Belfastissa, Pohjois-Irlannin pääkaupungissa. Belfast oli todella kiehtova kohde historiansa takia - siellä on ollut kaikenlaista vastakkainasettelua britti- ja irlantilaismielisten kesken 1960-luvulta aina vuosisadan loppuun asti. Vielä tänäkin päivänä siellä on alue, jolla tapahtuu satunnaista välienselvittelyä. Semmoinen alue, minne ei turistina mitä luultavammin kannattanut lähteä heilumaan. Wikipediasta löytyy mielenkiintoista asiaa tästä otsikolla Pohjois-Irlannin levottomuudet. 

Yövyimme Lagan Backpackers -hostellissa, jota pyörittivät pari nuorta yrittäjää. Siellä oli huhujen mukaan joka ilta jonkinnäköiset kekkerit, eikä meidän vierailupäivä ollut poikkeus. Mutta oikein hauskaa porukkaa, beerbongia ja loistavat kartanpiirtämisskillsit! Plussana englantilainen aamiainen, joka kuului hintaan. Mums slurps. 

Ensimmäisen päivän kiertelimme nähtävyyksiä ja itse kaupunkia. Lore pyörähti lisäksi Titanic-museossa, joka on rakennettu muistuttamaan itse aluksen keulaa. Me muut tyydyimme katselemaan ulkopuolelta, jonka jälkeen jatkoimme matkaa keskustan suuntaan. Titanic on siis rakennettu juurikin tuolla Belfastissa, telakka Harland & Wolffilla. Irlantilaiset tapaavatkin vitsailla, että he rakensivat aluksen ja ainoa asia, minkä britit saivat hyvin aikaan, oli sen upottaminen.

Toinen päivä olikin THE turismipäivä, kun lähdimme Paddy Wagonin mukana kohti Game of Thronesista tuttua Dark Hedges -metsää...

... pohjoisrannikkoa ... 

... ja Giant's Causewayta. Kansantarun mukaan nuo kivimuodostelmat ovat syntyneet, kun jätit rakensivat niistä itselleen reitin Skotlannin puolelle. Todellisuudessa ne ovat syntyneet vulkaanisen aktiivisuuden seurauksena. Meille sattui oikein aurinkoinen päivä ultimaattisia turistikuvia ja iloista mielentilaa ajatellen. Muiden matkaajien taktisessa kuvasta rajaamisessa olikin sitten tekemistä.

Muuten täällä päivät ovat koostuneet pitkälti yleisestä hengailusta (nyt alkaa olla jo liikaa vapaa-aikaa minun makuuni!), opiskelusta ja kuntosalista. Monet ovat sulkeutuneet joko kirjastoon tai koteihinsa raapustelemaan viimeisiä palautettavia tehtäviä. Siltikin viikkoon mahtuivat myös yhdet synttärijuhlat ja oikein söpö pieni lähipubi, jonka harmiksemme kävimme kokeilemassa vasta eilen. Tulevana lauantaina käymme heittämässä ensimmäisen tenttisuorituksemme kello neljä iltapäivällä. 

Ensi viikolla vietämme viimeistä Stables- sekä ravintolailtaa ystävien kesken. Tulen olemaan surullinen yhden huikean aikakauden päättymisestä, mutta samaan aikaan innoissani kaikesta tulevasta. Ja kiitollinen, totta kai.