Home sweet home

Oon ollut nyt kolmisen viikkoa kotona. Ja nyt voin vasta sanoa, että arki rullaa taas. Ensimmäinen viikkohan oli yhtä sekasotkua yrittäessäni saada omaisuuteni taas asuntoon. Seuraavana oli vuorossa jonkinmoinen hämmennys: ihmiset ei moikkaile random-paikoissa, näet kaikki ihanuudet muutamaan päivään etkä osaa puhua muusta kuin Englannista ja sen elämästä muiden kertoessa kesän festaroinneista ja ihmissuhdekuvioista. Siitä seuraavat pari viikkoa kävelinkin seinillä tekemisen ja rutiinin puutteesta.

Ikävä on. Ei niinkään ehkä itse Englantia, vaan ihmisiä siellä.

Muuten mie oon kyllä taas hyvin tyytyväisenä täällä, omassa huushollissa ja koulua jatkaneena, ja kämppiskin jälleen seurana parvekekahveilemassa. Oon ehtinyt käymään vielä festareilla hyvässä seurassa, pelaamassa biitsiä, poimimassa mustikoita ja mökkeilemässä. Kohta pääsee muuttamaan uuteen asuntoon, harhailemaan Ikeaan päättömästi ja polttelemaan kynttilöitä syysillassa. Ja suunnittelemaan ensi kesän reissuiluja. Parasta. Lisäksi saan enkkuvieraan parin viikon sisään = <3. Kolmen ihmisen kommuuniasuminen saa hetkeksi vielä neljännenkin seuralaisen.

Talviturkkia heittelemässä! Jipiiii!

Festaritelttailua. Clean Bandit on muuten ihan kuuntelemisen arvoinen yhtye.

Läähkis, kuuma päivä lapinkoiralle.

Englannin reissulta, kuten muiltakin menneiltä ja tulevilta matkoilta, sai ja tulee saamaan paljon hyvää elämään. On helppoa luottaa itseensä enemmän ja asenne itsessään kaikkea kohtaan on avoimempi. En ole ikinä ollut kovinkaan arka tai ehdoton asioiden suhteen, mutta nyt tuntuu jälleen entistä varmemmalta ja avarakatseisemmalta. Tahtoo uudestaan!

Miun blogiura loppuu ainakin toistaiseksi tähän postaukseen. Jatkoa seurannee uuden blogin tai uuden aiheen parissa joskus hamassa tulevaisuudessa. Kiitos kivat, kun jaksoitte seurata ja huikeita tulevia kokemuksia! ;-)