Itse kohtasimme host-perheeni kanssa Aupair-world -sivuston kautta. Järjestöä en omalla kohdallani edes harkinnut, koska
a) tarina kertoo, että Euroopan alueella tämä on melko turhaa
b) hinnoittelu on kallista (t. köyhä opiskelija)
c) au pair-sivustolle profiilin tekemällä valinnan mahdollisuus on suurempi molemmin puolin, ilman turhia välikäsiä.
Au pair -worldissa (kuten muissakin do-it-yourself -paikoissa) kannattaa panostaa siistiin profiilikuvaan ja huolella tehtyihin esittelyteksteihin. Muistaakseni profiiliin piti kirjoittaa kolme kirjettä: jonkinlainen esittelykirje itsestä, kirje perheelle ja kolmatta en kyllä saa päähän millään. (Vai oliko niitä 2...........?) Lisäksi kysyttiin myös kaikkien perustietojen lisäksi ajokortista, tupakoiko ja pystyykö toimimaan vaikkapa kehityshäiriöisten lasten kanssa. Enkä voi liikaa varmaan korostaa sinnikkyyttä, joutuu välillä repimään hiuksia ja kiristelemään hampaita ihan tosissaan.
Usein jo profiilin teksteistä voi nähdä, kohtaako kemiat perheen kanssa ja päinvastoin. Täytyy kyllä myöntää, että miulla kävi melkoinen tuuri vähän kaiken suhteen: hostäidillä ja minulla on sekä sama harrastus, että koulutus. Minulla tosin kyseessä on tuleva sellainen. Lisäksi perillä odottaa suht nuori perhe, jonka en oleta ottavan kaikkea turhan vakavasti. Skypessä juttelu oli rentoa ja siinä vierähti muistaakseni 45 minuuttia rupatellessa. Kirsikkana kakussa on mainittava tilaisuus päästä kokemaan haaveilemani aupparointi "vain" kesän ajaksi, sillä haluan jatkaa koulua syksymmällä, ja hostperhekin lähtee lomailemaan loppukesästä omille teilleen. Kun eräs päivä tutkailin omaksi ilokseni vielä brittiperheiden profiileja, suurin osa odotti vähintään vuoden aupparointia. Lyhyemmäksi ajaksi (lue: kesäksi) au pairia tarvitsevat olivat lähinnä suurperheitä, mikä vaatiikin sitten jo aikamoista järjestelykykyä ja toimeentulemista lasten kanssa.
Sen Oikean löytämiseen tarvitaan em. asioiden lisäksi ainakin tuuria, omaa aktiivisuutta sekä ehkä jonkin verran myös verbaalista kyvykkyyttä. Kyllähän elävä teksti on luonnollisesti miellyttävämpää ja mielenkiintoisempaa lukea kuin tönkkö, ja superasiallisella brittienkkukirjakielellä (ei itsekään tiedä mitä sanat tarkoittaa ilman sanakirja.org:ia) kirjoitettu ja kaikenkukkuraksi vielä joko liian pitkä/lyhyt teksti. On tärkeää kertoa miksi haluaa lähteä, mitä osaa, harrastaa ja kuinka käyttäytyy lasten kanssa. Minulta kysyttiin myös olenko ollut aiemmin ulkomailla, luulenko kokevani ylitsepääsemätöntä koti-ikävää ja paljonko olen ollut lasten kanssa.
Viimeisenä voisin mainita, että jos host-perheelle laittaa viestiä/he laittavat sinulle, ei ehdottomasti kannata laittaa vain sitä automaattista tekstinpätkää, minkä sivusto antaa, joka menee tyyliin: "Hei kiinnostuin profiilistanne ottakaa yhteyttä jos kiinnostaa." Mieluummin tuhlaa sen vaikka tunninkin tekemällä kunnon vastauksen ja copypastettaa sitä jokaiselle, kuin päästää itsensä liian helpolla. Ja kyllähän au pairin kiinnostus paistaa paremmin hyvin tehdystä kuin automaattitekstistä, joka tulee siihen alkuun joka tapauksessa.
Tässä näitä, tsemppiä etsintään! Mie lähen nyt keittämään lisää kahvia.
Ps. Pahoittelut kuvaköyhyydestä, oon ollut ihan konkreettisessa matkakuumeessa (38celciustaaaa) ja tullut potemaan sitä kotikotiin (=muaalle). Moi kausi-influenssalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti