Jussicamping

Pienempi holhokki sai luvan pelata 15 minuuttia iPadilla hienosti menneen ruokailun jälkeen, joten miulla on myös taktiset 15 minuuttia aikaa kirjoittaa tätä postausta.

Juhannusaatto oli tosi hämmentävä päivä. Tiiättekö sen fiiliksen, kun tietää, että jotain kivaa yhdessäoloa tapahtuu Suomessa, jotain tosi perinteistä ja mukavaa. Ja itse jäät siitä paitsi, vaikka ymmärrät tietenkin, että se toistuu joka vuosi ja tiedät kuviot jo ennestään. Mutta joka tapauksessa. Kaikenlaiset juhla- ja merkkipäivät onkin varmaan aupparointiajassa niitä, jotka herättää sitä haikeutta. Ei se silti mitään ylitsepääsemätöntä ole, ei huolta tuleville maailmalle lähtijöille!

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, meillä oli siis tarkoitus lähteä leiriytymään Dursleyn maaseudulle parin ihanan ystäväiseni kanssa, ja tämä toteutuikin tuossa menneenä juhannuspäivänä! Jeeee! Joten juhannuksen vietosta ei täälläkään jääty paitsi. Juhlistettiin myös samalla Annun 21 v-syntymäpäiviä oikein suomenlippu-kakun ja karjalanpiirakoiden voimin! (+ muutakin ruokaa varsin huomattavat määrät t. onnellinen maha)

Tässä tappelemassa makuupussin kanssa.

Juhlakalu! Ja suomenlippukakku.

Lähdin jo aamupäivästä kohti Dursleyta, jossa oltiin jo suht lähtövalmiudessa! Heitettiin suurimmat tavarat kamuni host-perheen auton kyydissä leirintäalueelle ja lähdettiin itse vaeltamaan sinne hiukka myöhemmin. Oli niiiiiiiin lämmintä ja juhannusmaista. Ympäriltä löytyi muiden brittiperheiden lisäksi muutamia heposia aidan takaa. Ainut puute oli juurikin järvi (joita ei muuten tunnu löytyvän täältä mistään!) ja itse kokko. Mutta nuotio korvasi sitä vallan mainiosti tällä kertaa! Ilta meni oikein mukavasti syödessä, 21:tä kynttilää sytytellessä, vaahtokarkkeja paahtaessa ja nuotiolauluja laulaessa. Tiiättekö myös ne hetket jotka sais vain jatkua seuraavaan aamuun asti.