Kuin viimeistä päivää

"Tääl on erilaiset kellot." 

Olin tässä kuvassa jo varma, että kohta joku tulee kotiin. Olin väärässä, heh. Mutta viimeinen "työpäivä" ohitse. Ja ei, en oikeesti näytä noin freshiltä herättyäni vahingossa (kyllä, vahingossa) kuudelta ja vietettyäni päivän villiäisten kanssa. Filtterit. <3 

Meillä oli tänään muuten aika normaalipäivä, mutta koitettiin tehdä koulun jälkeen poikien lempparijuttuja, mm. puistoilua, jätskin syöntiä, pikniköintiä ulkona. Lauluja kuunneltiin myös iPadilta. Pienempi oli tänään aika...mm...levottomalla tuulella, mutta ei Ollinkaan keuhkot loputtomiin möskyämistä kestä. Varsinkin, kun oli herännyt niin aikaisin tänään ja vähän pientä nuhaakin on. Ei aina mene niinkuin Strömsössä tosiaankaan, vaikka miten kävisit mielessäsi viimeisen kokonaisen päivän poikien kanssa: aurinko paistaa, kukaan ei kiukkuile, ruoka maistuu ja energiaa riittää vaikka muille jakaa! Todellisuudessahan tänään oli pilvistä, kaikki kiukkuili, ruoka oli pitkin maita ja mantuja (paitsi jätski kyllä maistuu aina) ja silmät ristissä kahvikupin kanssa mentiin iltaan asti. 

Mut miulla on kaiken kaikkiaan ollut hurjan kasvattava, aurinkoinen ja huippu aupparointireissu, paras host-perhe ja ihanat tukijoukot kotona. Mitä tekisinkään ilman Skypeä! Muutenkin kovin tunteellinen päivä. Ihan matalapaineesta onnellisuuteen asti. Sitä kai tää homma onkin aika usein. Ja hyvä niin! Muuten ei lasketa.

Nyt on varmaan toi onnellisuusvaihe menossa, kun voisi vaan käyttää superlatiiveja kuvaamaan vähän kaikkea. 

Mä ja Olli.

Mie siirryn nyt suihkuun ja löllöilemään yläkertaan, mutta englantiseikkailut jatkuu vielä parin viikon ajan, minkä täällä tulen viettämään. Koska minähän en lähde kulumallakaan.